Toiminimen perustaminen

Artikkeli päivitetty 8.4.2018

Toiminimeksi kutsutaan kevyttä yritysmuotoa, joka on helppo ja nopea perustaa. Sen perustamiseen riittää yksi yhtiömies, eli yrittäjäksi ryhtyvä itse, eikä alkupääomaakaan tarvita runsaasti. Toiminimi soveltuu sekä päätoimisesti että sivutoimisesti yrittäjäksi aikovalle.

Millaiselle yrittäjälle toiminimi sopii?

Toiminimi on oivallinen yritysmuoto yrittäjälle, jonka toiminta on kohtuullisen pienimuotoista ja työllistää vain yrittäjän itsensä. Mittavissa hankkeissa kannattaa ehdottomasti miettiä muita vaihtoehtoja jo uskottavuudenkin, mutta myös taloudellisen vastuun vuoksi. Toiminimellä toimiva yrittäjähän on nimittäin vastuussa yrityksensä taloudesta myös henkilökohtaisella omaisuudellaan.

Toiminimi sopii henkilölle, jonka tarkoituksena on yrittäjänä myydä oman alansa palveluita ja aikaansa. Yleensä toiminimellä toimivat aloittavat yrityksensä liki nollabudjetilla, eli eivät tee alkuinvestointeja juuri lainkaan. Tästä syystä toiminimiyrittäjyys sopii myös henkilölle, jolla ei ole varallisuutta, vaan yrityksen kautta on tarkoitus työllistää itseä joko pää- tai sivutoimisesti.

Tarkemmat ja yksityiskohtaiset ohjeet:

Ensimmäiseksi aloittelevan yrittäjän talousasiat kuntoon

  • Starttiraha

Toiminimen perustaminen on nimenomaan helppo ratkaisu. Kun liikeidea on valmiina ainakin yrittäjäksi aikovan omassa päässä, on aika kääntää katse hetkeksi talouteen. Hakeako starttirahaa vai ei? Jos yrityksessä aikoo toimia päätoimisesti, voi starttirahan saaminen olla mahdollista. Sitä täytyy kuitenkin muistaa hakea jo ennen kuin aloittaa yritystoiminnan. Jälkeenpäin tätä rahaa on turha pyydellä. Lisätietoa starttirahasta löytyy osoitteesta www.te-palvelut.fi.

  • Kirjanpitäjän palvelut

Kaikki taloudenpitoon liittyvä aineisto sekä omassa mielessä väijyvät kysymykset kannattaa käydä selvittämässä kirjanpitäjän luona. Toki toiminimellä toimivan ei ole pakko kirjanpitäjän palveluita ostaa, mutta toisaalta voi olla ihan hyvä ajatus maksaa kirjanpitäjälle siitä, että kirjanpitotyöt tulevat hyvin tehdyiksi. Lisäksi näin voi itse keskittyä paremmin yrityksen toiminnan pyörittämiseen.

  • Yrityksen pankkitili

Yrityksen talouden hoitamista varten kannattaa avata oma tili. Ihan tavallinen käyttötili riittää, ja yleensä se on varsinaista yritystiliä edullisempikin vaihtoehto. Tarpeen mukaan toiminimiyrittäjä voi liittää tiliinsä esimerkiksi verkkopankkitunnukset tai maksukortin.

Toiseksi ilmoitusasiat kuntoon

  •  Elinkeinoluvat

Jos toiminimellä toimivan yrittäjän on tarkoitus harjoittaa luvanvaraista elinkeinotoimintaa, tulee nämä luvat olla kunnossa ennen yrittäjäksi ilmoittautumista. Luvanvaraista toimintaa ovat esimerkiksi alkoholin anniskelu- ja myynti, apteekkitoiminta, ajoneuvojen katsastustoiminta ja ambulanssitoiminta.

Kattavan listan luvanvaraisista elinkeinoista löytää Suomen Yrittäjien kotisivuilta osoitteesta www.yrittajat.fi.

  • Yksityiseksi elinkeinoharjoittajaksi ilmoittautuminen

Jokaisen toiminimellä toimivan yrittäjän tulee täyttää Yksityinen elinkeinonharjoittajana -lomake (lomake Y3). Tämän saa täyttöohjeineen tulostettua netistä Patentti- ja rekisterihallinnon (PRH:n) ja Verohallinnon yhteisestä palvelusta osoitteesta www.ytj.fi Valitettavasti lomaketta ei voi palauttaa sähköisesti, vaan se pitää toimittaa henkilökohtaisesti lähimpään maistraattiin, verottajan toimipisteeseen tai PRH:n asiakaspalveluun. 

Myös lomakkeen postittaminen onnistuu. Tällöin oikea kontaktiosoite on:

PRH-Verohallinto, Yritystietojärjestelmä, PL 2000, 00231 Helsinki

Kaupparekisteriin ilmoittautuminen maksaa 110 euroa ja maksu tulee olla suoritettuna ennen kuin asia etenee. On hyvä varata käteistä mukaan Y3 -lomaketta palauttamaan mennessään, ellei ole maksanut maksua ennakkoon verkossa. Jos maksu on hoidettu ennakkoon, tulee asiasta kertova kuitti olla liitettynä lomakkeeseen.

  • Hakemus oma-aloitteisten verojen ilmoitus- ja maksujaksojen muuttamiseksi

Verojen ilmoitus- ja maksujaksojen muuttamista voi hakea lomakkeella 4071, joka löytyy Verohallinnon sivuilta osoitteesta www.vero.fi. Tällä lomakkeella voi hakea ilmoituskaudeksi yhden vuoden, jos yrityksen liikevaihto jää alle 25 000 euron. Tämä on kannattavaa, koska lyhyempi ilmoituskausi on työläämpi ja myös kalliimpi vaihtoehto, jos käyttää ulkopuolista kirjanpitäjää.

Kolmanneksi aloitetaan yrityksen toiminta

Kun toiminimi on hyväksytty ja paperit ovat saapuneet yrittäjälle, voidaan toiminta aloittaa. Kirjanpitäjä toimii hyvänä tukena alkuvaiheessa, mutta oivallista tukea löytyy etenkin Suomen Yrittäjien kotisivuilta. Onnea ja menestystä uudelle yritykselle!

Itsenäinen ammatinharjoittaja

Itsenäisellä ammatinharjoittajalla tarkoitetaan henkilöä, joka harjoittaa ammattiaan itsenäisesti ilman palkkasuhdetta kehenkään. Tyypillisesti hän on toiminimiyrittäjä, mutta myös esimerkiksi laskutuspalvelun kautta laskuttava henkilö on yleinen ilmiö toimikentällä. Yleiskielessä kuulee usein toiminimen ja itsenäisen ammatinharjoittajan rinnastettavan synonyymisesti, mutta ihan samaa asiaa nämä eivät kuitenkaan siis tarkoita.

Itsenäisen ammatinharjoittamisen määrittelyä

Itsenäisen ammatinharjoittajan erottaa toiminimestä se, että toiminimi on yritysmuoto, mutta itsenäinen ammatinharjoittaja ei välttämättä ole. Toiminimi on perustettu perustamisasiakirjalla Patentti- ja rekisterihallintoon ja Verohallintoon, kun taas itsenäinen ammatinharjoittaja voi olla ilmoittamatta siitä sen kummemmin kenellekään pois sulkien tietenkin luvanvarainen elinkeinotoiminta, josta lisää myöhemmin.

Itsenäinen ammatinharjoittaja voi käyttää työnsä laskuttamiseen laskutuspalvelua, jolloin hän on näennäisesti työsuhteessa laskutuspalveluun, vaikka siis toimiikin kokonaan yksin ja yrittäjämäisesti. Kevytyrittäminen on kuvaava sana tällaisessa tapauksessa.

Itsenäisen ammatinharjoittajan taas erottaa liikkeenharjoittajasta se, että ammatinharjoittaja myy pääasiassa omaa osaamistaan eli ammattitaitoaan. Liikkeenharjoittaja sen sijaan harjoittaa elinkeinotoimintaa. Molemmat katsotaan verottajan näkökulmasta elinkeinoharjoittajiksi ja heillä on kirjanpitovelvollisuus*. Ammatinharjoittaja selviää yhden- tai kahdenkertaisella kirjanpidolla, mutta liikkeenharjoittajan on aina pidettävä kahdenkertaista kirjanpitoa.

Itsenäisen ammatinharjoittamisen aloittaminen

Itsenäisenä ammatinharjoittajana voi aloittaa kuka tahansa luonnollinen henkilö, eli siis yksittäinen ihminen. Toiminnan aloittamisesta on tehtävä ilmoitus Patentti- ja rekisterihallinnon ja Verohallinnon yhteiseen tietokantaan eli Yritys- ja yhteisötietojärjestelmään (YTJ). Toiminnan aloittamisilmoitukseen tarkoitettu lomake sekä ohjeet sen täyttämiseen löytyvät osoitteesta www.ytj.fi Samalla ilmoituksella pystyy hoitamaan myös verottajalle menevän ilmoitusasian kuntoon.

Joissakin tapauksissa itsenäisen ammatinharjoittajan tulee ilmoittaa toiminnan aloittamisesta myös Kaupparekisteriin. Tällainen on tilanne silloin, jos:

• itsenäinen ammatinharjoittaja harjoittaa luvanvaraista elinkeinoa.
• ammatinharjoittamista varten on omasta asunnosta erillinen liiketila eli pysyvä toimipaikka.
• ammatinharjoittajan palveluksessa on muita ulkopuolisia henkilöitä kuin oma puoliso, alaikäinen lapsi tai lapsenlapsi.

Kaupparekisteriin voivat toki ilmoittautua kaikki halukkaat ammatinharjoittajat, vaikka heillä ei siihen velvollisuutta olisikaan. Kannattaa nimittäin muistaa, että kaupparekisteriin hyväksytyllä nimellä on yksinoikeus kyseiseen nimeen koko Suomessa. Tällä voi olla merkittävää vaikutusta oman ammatinharjoittamisen brandin luomiseen.

Kaupparekisteristä tarkempaa tietoa löytyy osoitteesta www.prh.fi.

Itsenäisen ammatinharjoittamisen luvanvaraisuus

Ihan millä alalla tahansa ei kuka tahansa pysty itsenäisenä ammatinharjoittajana aloittamaan. Tämä on täysin ymmärrettävää, kun ajatellaan esimerkkinä yksityistä lääkäripraktiikkaa pitävää henkilöä. Pitää olla tietty koulutus ja ammattitaito, jotta sellaista pystyy tekemään.

Tyypillisimmin ammatinharjoittamisen luvanvaraisuus liittyykin lääketieteeseen, alkoholiin, vaarallisiin kemikaaleihin ja kaivostoimintaan. Tässä muutama esimerkki luvanvaraisista elinkeinoista, eli elinkeinoista, joiden harjoittamiseen tarvitaan erillinen lupa:
• ajoneuvojen katsastustoiminta
• alkoholin anniskelu ja myynti
• alkoholin valmistus- ja tukkumyyntiluvat
• apteekit, lääketehtaat, lääketukkukaupat, lääkevalmisteiden ja eläinlääkevalmisteiden myynti, rohdosvalmisteiden myynti
• panttilainaustoiminta
• perintätoiminta toisen lukuun
• postitoiminnan harjoittaminen
• sijoitusrahastotoiminta
• terveydelle ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien käsittely ja varastointi

Tarkempaa tietoa ja täydellisen listan luvanvaraisista elinkeinoista löytää Yritys-Suomen verkkopalvelusta osoitteesta www.yrityssuomi.fi. Lupaviranomaisia ovat esimerkiksi:

• aluehallintovirastot
• Työ- ja elinkeinoministeriö
• Liikenne- ja viestintäministeriö

Itsenäisen ammatinharjoittajan verotus

Itsenäinen ammatinharjoittaja ei ole yhtiö tai erillinen oikeustoimihenkilö, joten verotuskaan ei ole erillinen. Itsenäistä ammatinharjoittajaa verotetaan siis yhdessä henkilökohtaisen verotuksen kanssa ansio- ja pääomatuloina riippuen toiminnan laadusta ja suuruudesta silloin kun toimitaan toiminimen kanssa. Laskutuspalvelun kautta toimivaa verotetaan sen sijaan päätoimen, sivutulon tai freelancer -verokortilla riippuen siitä, minkä verokortin verovelvollinen on laskutuspalvelulle toimittanut.

Verotuksen täsmätietoa löytää parhaiten osoitteesta www.vero.fi.

Itsenäisen ammatinharjoittajan kirjanpitovelvollisuus

Itsenäistä ammatinharjoittajaa koskee kirjanpitovelvollisuus. Poikkeuksen tähän muodostaa tilanne, jossa käytetään laskutuspalvelua, koska silloin ammatinharjoittaja on työsuhteessa ja palvelu hoitaa kaikki paperityöt. Ilman laskutuspalvelua toimivan kannattaakin miettiä kirjanpitäjän palvelun ostamista, sillä verotus perustuu kirjanpitoon. Monessa tapauksessa ulkopuolisen palvelun ostaminen säästää itsenäisen ammatinharjoittajan aikaa ja energiaa varsinaiseen ammatinharjoittamistoimintaan.

*laskutuspalvelun kautta toimivalla itsenäisellä ammatinharjoittajalla ei ole kirjanpitovelvollisuutta

Pakkoyrittäjyys – vaihtoehto työttömyydelle?

Pakkoyrittäjyys on terminä varsin mielenkiintoinen. Se synnyttää mielikuvan tilanteesta, jossa ihminen on joutunut tiettyyn tilanteeseen täysin vastoin tahtoaan. Ihan näin radikaalista tilanteesta pakkoyrittäjyydessä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan taustalla on ollut aina mahdollisuus valita. Silti useissa tilanteissa pakkoyrittäjyyden vaihtoehtona on käytännössä ollut työttömyys, mikä ei sekään luonnollisesti ole houkutteleva vaihtoehto.

Taustalla usein irtisanominen

Melkein kaikissa tilanteissa, joissa on ajauduttu pakkoyrittäjyyteen, taustalla on ollut irtisanominen. Oma palkkatyö on päättynyt ja työttömyyden ainoaksi vaihtoehdoksi on noussut yrittäjäksi ryhtyminen eli pakkoyrittäjyys. Tällä hetkellä Suomessa yt-neuvotteleuiden kuukausittainen määrä on huimaa ja irtisanotuksi ja lomautetuksi joutuu suuria joukkoja ihmisiä. Useissa tapauksissa töitä järjestellään ja määritellään uudelleen.

Näissä järjestelyissä tutumpaa tutuksi on noussut käsite ulkoistaminen. Työnantajat eivät enää entisessä määrin halua pitää palkkalistoillaan työntekijöitä, vaan mieluummin ostavat tarvittavat palvelut ja työt ulkopuolisilta. Monesti omille entisille työntekijöille ehdotetaan yrittäjäksi ryhtymistä, jolloin työnantaja voi tarvittaessa käyttää tämän uuden yrittäjän palveluita.

Työnantaja hyötyy pakkoyrittäjyydestä

Työnantajalle työntekijöiden ryhtyminen yrittäjäksi on varsin kannattavaa. Tällöin palveluita voidaan ostaa vain tarvittaessa ja toiminnan riski siirtyy yrittäjäksi ryhtyvälle. Työnantaja saa toimintaansa kaivattua kustannustehokkuutta säästäen työnantajamaksut ja sairaus- ja loma-ajan palkat.

Suhteessa pakkoyrittäjyyteen ryhtyneeseen henkilöön on entisen työnantajan puolella myös se etu, että se pystyy usein määrittelemään hinnan, jolla se on valmis tuotteita tai palveluita yrittäjältä ostamaan. Pakkoyrittäjyys kun tulee usein suunnittelematta, jolloin markkinointistrategioita ei olla ehditty miettiä yhtään. Näin ollen helpoksi, ja usein myös ainoaksi, vaihtoehdoksi jää hyväksyä entisen työnantajan tarjous.

Pakkoyrittäjä kantaa vastuun

Varsinkin nyt taloudellisen tilanteen ollessa vähintäänkin haastava, on monella alalla pakkoyrittäjyyteen ajautuminen hyvinkin riskialtista. Koska entinen työnantaja pystyy pitkälle määrittelemään ne ehdot ja hinnat, joilla se on valmis palveluita käyttämään, jäävät pakkoyrittäjän mahdollisuudet kasvattaa liiketoimintaansa varsin marginaalisiksi.

Varsinkin ammattiliitot ovat huolissaan ihan syystä pakkoyrittäjäksi ajautuneiden jaksamisesta ja toimeentulosta. Muutos palkkatyöstä yrittäjyyteen on suuri, kun enää ei saa palkkaa sairausajalta eikä lomia pystytä pitämään. Pakkoyrittäjä ei luonnollisestikaan saa tuloa myöskään sellaiselta ajalta, jolloin hänen yrityksensä palveluita tai tuotteita ei osteta. Näin pakkoyrittäjä jää usein kokonaan riippuvaiseksi entisestä työnantajastaan, joka ostopolitiikallaan sanelee yrittäjän toimeentuloa ilman että tällä itsellä on mitään todellisia vaikutusmahdollisuuksia asiaan. Tästä syystä monet ammattiliitot ovatkin ajaneet pakkoyrittäjyyden kieltämistä kokonaan.

Ajankohtaisen kakkosen Yrittäjä-illassa esittäytyi 2.12.2014 mies, joka oli ajautunut pakkoyrittäjyyteen työttömyyden tuntuessa vaihtoehtona mahdottomalta. Hän oli toiminut AV-kääntäjänä kunnes hänet irtisanottiin. Hän perusti yrityksen, jolta entinen työnantaja osti palveluita itse määrittelemällään hinnalla. Pakkoyrittäjä kertoo, kuinka töitä oli vain ajoittain ja vuosiansioksi muodostui noin 12 000 euroa. Tämä tarkoittaa, että hän eli köyhyysrajan alapuolella, kunnes lopulta totesi, ettei yrittäjyys näillä ehdoilla kannata.

Ainoa vaihtoehto?

Onko pakkoyrittäjyys sitten irtisanotun ainoa vaihtoehto? On selvää, että kaikilla aloilla ei pakkoyrittäjyys edes onnistu, eli tuotteelle tai palvelulle ei ole niin paljoa kysyntää, että yrittäjyys mitenkään kannattaisi. Sitten on taas niitä aloja, joilla kysyntää on ainakin ajoittain. Esimerkiksi rakennusalan ammattilaiset voivat työllistää itsensä hyvinkin myös yrittäjänä, joskin kysyntä heilahtelee vuodenaikojen mukaan.

Missään tapauksessa Suomessa pakkoyrittäjyys ei ole kuitenkaan se ainoa vaihtoehto. Aina on mahdollista ilmoittautua työnhakijaksi työvoimatoimistoon ja nostaa työttömyyskorvausta ajalta, jolle ei saa töitä. Onkin käyty paljon keskustelua, jossa pakkoyrittäjyys terminä halutaan asettaa kyseenalaiseksi sen negatiivisen sävyn vuoksi. Esimerkiksi vaihtoehtoyrittäjyys tai vastentahtoinen yrittäjyys ovat saaneet jonkin verran kannatusta.

Toiminimen perustaminen – on myös helpompi vaihtoehto

Toiminimen perustaminen tulee ylenssä kyseeseen silloin kun halutaan perustaa yritys lähinnä oman ja mahdollisesti lähiperheen työtulon laskutukseen. Toiminimellä ei ole osakeyhtiön tapaan osakepääomaa, jonka vuoksi sijoittajien hankkiminen on lähes mahdotonta. Toiminimi ei siis voi olla kasvuyhtiö.

Toiminimen perustaminen on kohtuullisen helppoa. Muutama lomake tulee täyttää, tehdä ilmoituksen kaupparekisteriin ja verorekistereihin sekä mahdollisesti myös työnantajarekisteriin. Tämän jälkeen pitää vielä etsiä kirjanpitäjä joka hoitaa yrityksen tilinpäätökset ja veroilmoitukset ym. Vaihtoehtoisesti voi itse opetella pyörittämään kirjanpitoa. Sekään ei toiminimellä ole erityisen monimutkaista, mutta vaatii opiskelua.

Toiminimen perustaminen ei siis ole vaikeaa – työlästä ja byrokraattista kylläkin.

Kevytyrittäjyys on helpompi vaihtoehto

Toiminimen perustamiselle on olemassa kuitenkin myös vaihtoehto. Kevytyrittäjyys tarkoittaa palvelumuotoa, jossa työntekijä laskuttaa työnsä ulkopuolisen laskutuspalvelun kautta. Kevytyrittäjä ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä yrittäjä, sillä hänellä ei ole y-tunnusta. Laskutuspalvelu tarjoaa työntekijän käyttöön oman y-tunnuksensa, jonka alla työntekijä voi toimia. Laskutuspalveluita kutsutaankin välillä myös sateenvarjoyrityksiksi, sillä niiden ”sateenvarjon” alla voi toimia tuhansia tai kymmeniä tuhansia ihmisiä eri aloilta ja eri elämäntilanteista.

Kevytyrittäjyys maksaa aika tarkalleen saman verran kuin toiminimen pyörittäminen. Laskutuspalvelut vähentävät tilille tulevasta summasta kaikki samat työnantajan ja työntekijän kulut, kuin yrittäjätkin. Kirjanpitäjän palkkiota vastaa laskutuspalveluiden palvelumaksu, joka Suomessa on yleensä noin 5%.

Kannattaa tutustua kevytyrittäjyyteen ennen oman toiminimen perustamista!

Laskutapalkka.fi

Tervetuloa Laskuta Palkka.fi-sivustolle.

Sivustomme tarkoituksena on esitellä erilaisia yksityishenkilöiden laskutukseen liittyviä asioita. Tällä hetkellä helpoin tapa laskuttaa työsuoritteista on käyttää laskutuspalvelua. Tämän vuoksi suuri osa artikkeleistamme käsittelee juuri tätä aihetta.

Jos sinulla on ideoita sivustomme kehittämiseksi, niin älä epäröi jättää kommentteja. Reagoimme niihin nopeasti ja pyrimme tuottamaan kävijöitämme kiinnostavaa sisältöä.

Lämpimästi tervetuloa!