Avainsana-arkisto: vastentahtoinen yrittäjyys

Pakkoyrittäjyys – vaihtoehto työttömyydelle?

Pakkoyrittäjyys on terminä varsin mielenkiintoinen. Se synnyttää mielikuvan tilanteesta, jossa ihminen on joutunut tiettyyn tilanteeseen täysin vastoin tahtoaan. Ihan näin radikaalista tilanteesta pakkoyrittäjyydessä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan taustalla on ollut aina mahdollisuus valita. Silti useissa tilanteissa pakkoyrittäjyyden vaihtoehtona on käytännössä ollut työttömyys, mikä ei sekään luonnollisesti ole houkutteleva vaihtoehto.

Taustalla usein irtisanominen

Melkein kaikissa tilanteissa, joissa on ajauduttu pakkoyrittäjyyteen, taustalla on ollut irtisanominen. Oma palkkatyö on päättynyt ja työttömyyden ainoaksi vaihtoehdoksi on noussut yrittäjäksi ryhtyminen eli pakkoyrittäjyys. Tällä hetkellä Suomessa yt-neuvotteleuiden kuukausittainen määrä on huimaa ja irtisanotuksi ja lomautetuksi joutuu suuria joukkoja ihmisiä. Useissa tapauksissa töitä järjestellään ja määritellään uudelleen.

Näissä järjestelyissä tutumpaa tutuksi on noussut käsite ulkoistaminen. Työnantajat eivät enää entisessä määrin halua pitää palkkalistoillaan työntekijöitä, vaan mieluummin ostavat tarvittavat palvelut ja työt ulkopuolisilta. Monesti omille entisille työntekijöille ehdotetaan yrittäjäksi ryhtymistä, jolloin työnantaja voi tarvittaessa käyttää tämän uuden yrittäjän palveluita.

Työnantaja hyötyy pakkoyrittäjyydestä

Työnantajalle työntekijöiden ryhtyminen yrittäjäksi on varsin kannattavaa. Tällöin palveluita voidaan ostaa vain tarvittaessa ja toiminnan riski siirtyy yrittäjäksi ryhtyvälle. Työnantaja saa toimintaansa kaivattua kustannustehokkuutta säästäen työnantajamaksut ja sairaus- ja loma-ajan palkat.

Suhteessa pakkoyrittäjyyteen ryhtyneeseen henkilöön on entisen työnantajan puolella myös se etu, että se pystyy usein määrittelemään hinnan, jolla se on valmis tuotteita tai palveluita yrittäjältä ostamaan. Pakkoyrittäjyys kun tulee usein suunnittelematta, jolloin markkinointistrategioita ei olla ehditty miettiä yhtään. Näin ollen helpoksi, ja usein myös ainoaksi, vaihtoehdoksi jää hyväksyä entisen työnantajan tarjous.

Pakkoyrittäjä kantaa vastuun

Varsinkin nyt taloudellisen tilanteen ollessa vähintäänkin haastava, on monella alalla pakkoyrittäjyyteen ajautuminen hyvinkin riskialtista. Koska entinen työnantaja pystyy pitkälle määrittelemään ne ehdot ja hinnat, joilla se on valmis palveluita käyttämään, jäävät pakkoyrittäjän mahdollisuudet kasvattaa liiketoimintaansa varsin marginaalisiksi.

Varsinkin ammattiliitot ovat huolissaan ihan syystä pakkoyrittäjäksi ajautuneiden jaksamisesta ja toimeentulosta. Muutos palkkatyöstä yrittäjyyteen on suuri, kun enää ei saa palkkaa sairausajalta eikä lomia pystytä pitämään. Pakkoyrittäjä ei luonnollisestikaan saa tuloa myöskään sellaiselta ajalta, jolloin hänen yrityksensä palveluita tai tuotteita ei osteta. Näin pakkoyrittäjä jää usein kokonaan riippuvaiseksi entisestä työnantajastaan, joka ostopolitiikallaan sanelee yrittäjän toimeentuloa ilman että tällä itsellä on mitään todellisia vaikutusmahdollisuuksia asiaan. Tästä syystä monet ammattiliitot ovatkin ajaneet pakkoyrittäjyyden kieltämistä kokonaan.

Ajankohtaisen kakkosen Yrittäjä-illassa esittäytyi 2.12.2014 mies, joka oli ajautunut pakkoyrittäjyyteen työttömyyden tuntuessa vaihtoehtona mahdottomalta. Hän oli toiminut AV-kääntäjänä kunnes hänet irtisanottiin. Hän perusti yrityksen, jolta entinen työnantaja osti palveluita itse määrittelemällään hinnalla. Pakkoyrittäjä kertoo, kuinka töitä oli vain ajoittain ja vuosiansioksi muodostui noin 12 000 euroa. Tämä tarkoittaa, että hän eli köyhyysrajan alapuolella, kunnes lopulta totesi, ettei yrittäjyys näillä ehdoilla kannata.

Ainoa vaihtoehto?

Onko pakkoyrittäjyys sitten irtisanotun ainoa vaihtoehto? On selvää, että kaikilla aloilla ei pakkoyrittäjyys edes onnistu, eli tuotteelle tai palvelulle ei ole niin paljoa kysyntää, että yrittäjyys mitenkään kannattaisi. Sitten on taas niitä aloja, joilla kysyntää on ainakin ajoittain. Esimerkiksi rakennusalan ammattilaiset voivat työllistää itsensä hyvinkin myös yrittäjänä, joskin kysyntä heilahtelee vuodenaikojen mukaan.

Missään tapauksessa Suomessa pakkoyrittäjyys ei ole kuitenkaan se ainoa vaihtoehto. Aina on mahdollista ilmoittautua työnhakijaksi työvoimatoimistoon ja nostaa työttömyyskorvausta ajalta, jolle ei saa töitä. Onkin käyty paljon keskustelua, jossa pakkoyrittäjyys terminä halutaan asettaa kyseenalaiseksi sen negatiivisen sävyn vuoksi. Esimerkiksi vaihtoehtoyrittäjyys tai vastentahtoinen yrittäjyys ovat saaneet jonkin verran kannatusta.